Valmiina ainakin tällä haavaa. Valmiina tuskin koskaan - ei ole ollut yli sataan vuoteen, joten ei paineita olla nytkään täysin. Olen onnellinen ja tyytyväinen, mitä on aikaansaatu. Kun postauksia selaa taaksepäin, niin ymmärtää, että aika paljon on töitäkin tehty. Valtavasti muutosta syntynyt sieltä kesäkuun alusta, mistä lähdettiin. Ennen kaikkea tietty oon ylpeä ihan itsestäni, että pidin pääni tämänkin projektin suhteen, sen käänteissä ja koukeroissa, vaikka vastoinkäymisiäkin oli. Todella iso rooli on tietysti meidän koko tiimillä, joka on mukana toteuttamassa yhteistä unelmaa asiakkaiden palvelemisesta parhaamme mukaan. Aikataulut meni tiukaksi, mutta selvittiin ja paja saatiin kuntoon asiakkaille silloin, kun pitikin. Kiitos <3 Lähipiiriä, ystäviä, puolisoa unohtamatta, jotka kaikki olivat paljon mukana henkisellä tasolla ja ihan konkrettisestikin.

 

Aloitetaan kuvallinen kierros kadunpuoleisesta tilasta. Juttu jatkuu kuvien jälkeen ...

Peiliratkaisu on kerännyt paljon kehuja. Se olikin onnistunut ! Peilit olivat myös vanhassa liikkeessä, mutta vain eri tavalla ripustettuna. Kalusteet on silloin teetetty Paattimaakareilla.

Jatketaan kuvilla takapihan puoleisella osuudella, jossa on pesupaikat ja muutama kampaamopaikka lisää .. 

 

 

Tämä on viiides liike, jota olen ollut rakentamassa ja selkeästi tähän asti henkilökohtaisin suoritus ja tunteisiin menevin. Voisi kai sitä jonkinlaiseksi työnäytteeksikin ajatella, mitä ajattelen rakentamisesta ja remontoimisesta, millaisella ajatuksella tykkään sisustaa ja rakentaa vanhan päälle uusia kerroksia. Miten pidän ajattelemisesta hiukan laatikon ulkopuolelta, eikä aina mennä täysin oppikirjan mukaan. Enkä toisaalta ole koskaan alan oppikirjaa avannutkaan. Eli aika vahvalla intuitiolla mennään eteenpäin... Kuten omassa kodissanikin olen halunnut kunnoittaa vanhaa tunnelmaa ja arkkitehtuuria omalla tavallani. Ammentaa inspiraatiota uudistuksille ja modernisoida vanhaa palvelemaan tän päivän haasteissa. Mua ei pelota jättää näkyviin vanhaa, kulunutta jopa rumaakin pintaa, jos se mielestäni sopii uuden rinnalle ja kertomaan vuosikymmeniä vanhaa tarinaa. Niin syntyy katseltavaa, ihmteltävää ja ärsykettä aisteille. Liikkeessä kaikki, mikä näyttää vanhalta, niin on vanhaa. Kukkatelineeksi seinälle päätyi oven vanha kalteri, jonka ystäväni vain huolimattomasti heitti seinälle pois jaloista. Se jäi siihen toimittamaan telinettä muratille ! Vanhoista esineistä hiukan jäi harmittamaan ulko-ovessa ollut kilikello, joka on alunperin ollut siinä kait ihan aina. Se oli jossain tuoksinassa kadonnut ja ilmeisesti jo aikaisemman asukin toimesta poistettu muutossa. Se olisi mukava ollut säästää.

 

Olen oppinut vuosien kokemuksella toteuttamaan suhteellisen kustannustehokkaasti, enkä väkisin edes yritä tehdä kaikesta uutta, jos en näe siihen tarvetta. Osaan hakea tarvikkeet, valaisimet ja tuotteet edullisesti ja kilpailuttamaan. Monissa asioissa pystyy säästämään, uudelleen käyttämään ja näin jää paukkuja käytettäväksi esimerkiksi nykyvaatimukset täyttäviin laitteisiin. Uudessa Kerhossa kaikki kalusteet ovat edellisestä liikkeestä. Ne on uudelleen verhoiltu, tai vain uudella tapaa otettu käyttöön. Tästä hyvänä esimerkkinä tuotehylly, joka on vanhan liikeen sohvapöytä pilkottuna. Lasihyllyt tilattiin Lasitusliike Roiniselta, kuten takahuoneen seinällä oleva peilirivistö ja vessan peili. Tuolien verhoilujen kanssa hyvää työtä teki TL-design Teija Laakkonen. Hän jatkaa verhoilujaan mun kanssa vielä naantalin liikkeen osaltakin. Hyvin pelasi kaikkien mukana olleiden ammattilaisten kanssa yhteistyö. Kuten aikaisemmissa jutuissa mainittukin, niin paljon teimme itse, mitä osataan. Aina ei osaa, eikä kaikkea tietenkään saakaan tehdä. Välillä mun ajatuksia hiukan mietiskellään pidempään, mutta näitä kaikkia yhdistää se, että jokainen oli homman alusta loppuun mukana. Olen myös tunnettu siitä, että ammattilaiset vain katoavat ympäriltä - ja välillä ihan keskenkin projektin. 

 

 

Mainitsinkin, että tää on nyt ollut se henkilökohtaisin. Liikkeenrakennusprojekti on ollut kasvunpaikka monella tapaa ja opettanut yhtä sun toista. Olen sen aikana oppinut paljon uutta, ihmisistä ja asioista. Tutustunut itseeni, oppinut maailmasta, ihmisistä ja ystävistäkin. Se on kai myös sijoittunut sellaiseen kohtaan elämäntilanteessani. Uskon kaikella olleen ja olevan tarkoituksensa. Matka voi jatkua haluttuun suuntaan, kaikille siihen onnellisempaan ja oman intuition osoittamaan. 

 

Takatilatkin ovat mielestäni tosi onnistuneet. Mieltä kyllä lämmittää, kun niin paljon kuulee positiivista palautetta asiakkailta ja tilassa kävijöiltä :)

 

Viherkasveilla on nyt ollut suurempi rooli, mitä aiemmin. Kotonakin niihin ollut ihastunut jo pitkään. Katseenvangitsijana, jonka jokainen sisääntulija huomaa on yli kaksimetrinen Jättipeikonlehti. Se oli upea löytö, joka on löytänyt itselleen sopivan paikan liikkeestä. Monet kasveista ovat jääneet kokeiluiksi, eivätkä ole sopeutuneet uuteen kotiinsa. Hiukan vielä opetellaan niiden kanssa, että mikä toimii, mikä ei ja mitä ne meiltä vaativatkaan. Kultaköynökset tuntuvat viihtyvän ihan missä vain valosta ja vedestä riippumatta. Viirivehkakin on tunnettu kestävyydestään. Palmuvehka on mun suosikki taponkestävyydellään, mutta on useasti vähän räätyneen näköinen kasvaessaan isommaksi. Pitkät oksat menevät sinne tänne vailla hallintaa. Ei onnistu. Kotona ihan jees, mutten enää pidä ehkä liiketilassa niin paljoa siitä.

 

Vastaan mielelläni kysymyksiin kaikkeen liittyen ja tarjoudun vaikka avuksi projekteihin ja liikkeenrakennuksiin. Kokemusta alkaa jo olla mukavasti ja ajatuksia ja ideoita sitäkin enemmän. Annan tässä kirjoituksessa taas kuvien kertoa enemmän ja kysymykset voi osoittaa mulle, jos jotain herää yksityiskohdista tai toteutuksista mieleen. Tämän päivityksen tekeminen on nyt jäänyt arjen kiireiden vuoksi näin pitkälle, vaikka olemme jo töitä tehneet sen kolmisen kuukautta. Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin ja kaikki tuntuvat viihtyvän mainiosti - niin tekijät, kuin asiakkaatkin. Oikeastaan oli jo pakko saada laitettua viimeistä tilitystä ulos. Vähän kutkutusta, että saattaa seuraava projekti jo odotella. Siihen pitää alkaa varaa taas palstatilaa ja ajatusta. Pus ! :)

 

 

 

Eiku ... Aloituskuva antanee rennomman kuvain, kuin mitä tunnelma ehkä onkaan .. Todellisuudessa tää on tän päivän lopusta, kun olen jo rojahtanut lattialle :D Tässä tohinassa on ihan unohtunut, että viimeisiä päiviä menossa, tai oikeastaan nyt torstaina on se viimeinen päivä vanhassa liikkeessä. Ite en ole enää ollut normitöissä, vaan aikaa on tapettu Humalistonkadulla. 

 

SAM 6397

Pieni apuri tappaa hetken aikaa piirrettyjen kanssa, kun eihän sitä jaksa koko aikaa touhuta. Kuva ihan aamulta, kun tultiin hetkeksi yhdessä Humalistonkadulle. Siitä sit lähdettiin muihin leikkeihin ja iskä sai jäädä työmaalle :)

 

Remontin kanssa kävi ihan mahdottoman kiva tuuri ! Tässä kohtaa ajateltuna ikäviä yllätyksiä ei ole vielä ollut, tai ne eivät ole jääneet kummittelemaan mieleen. Ovat olleet käsiteltävissä ja hoidettavissa. Tämä viimeisin ylläri meinas jo olla aika iso, kun viemäröintiä pesupaikkoja varten alettiin tehdä. Homma ei mennytkään ihan niin yksinkertaisesti, kuin olin ajatellut. Piti ottaa puhelin käteen ja soittaa isännöitsijälle - LOMALLA - ok .. soitto talonmiehelle - LOMALLA .. kiva ... Talonmies olikin huippu ja tuli käymään vielä ja ihmettelemään kanssamme tätä pulmaa. Lopulta sain monen puhelinsoiton kautta viemäriin lupauksen. Ja vielä viimeinen kiitos naapurille, jonka kanssa yhteistyö meni loistavasti ja putki on nyt paikallaan <3 Muutama kuva tästä räjähdyksestä, mutta nyt jo voiton puolella. Kieltämättä vähän hassu olo, että joku teistä rakkaista asiakkaista nauttii olostaan täällä viikon kuluttua :D

 

 

Tänään ja eilen on myös tullut paljon muutakin tarpeita ja siksi edellisen postauksen mielestäni jo rauhallinen tunnelma vähän kärsii... Torstaita odotellessa, kun meitä on samaan aikaan mun ja isäni lisäksi vielä sähkäri, putkari ja Kirsikin vielä Kerholta. Kyl on tohinaa. Koitetaan Kirsin kanssa vähän alustavasti saada siistittyä paikkoja ja varsinkin etuosan lattiaa yritetään saada puhdistettua. Siinä onkin ollut työtä ja olisi ihan oman postauksen arvoinen ! 

 

 

Kohta vesi kulkee ja päästään hommiin ! Mahtavat putkarit olleet myös tässä mukana. Pakko myöntää, etten nyt muista mistä firmasta he olivatkaan, kun tulivat sen verran nopeaan oman talon kautta. Laaksonen hän kuitenkin on .. Mukavasti mennyt .. Aikaisemmin olen tehnyt paljon yhteistyötä Lvi Jari Laihon kanssa, mutta tää on niin kiire kesäaika, että yksi putkmies päätyikin tekemään koko jutun, eikä vain tätä uutta viemärin osuutta.

Pakko kai myös kiittää tota toista puoliskoa, joka jaksaa kuunnella mun suunnitelmia päivät pitkät ja ollut mukanakin todella paljon <3 Hyvä maalaamaan muuten :)

 

 

Ihana portaikko on takatiloista lähtiessä .. Onko se palvelusväki ennen kulkenut omissa rapuissaan ? Jännä .. Onneks nyt mennään kaikki samoja portaita :)

 

 

Tai maalia pintaan ehkä paremminkin. Ottaen huomioon, että tila on melkeinpä täysin vailla sähköä. Tuikkua vedetään sähkökaapista jatkopiuhoilla ympäri tilaa ja kesä tekee loput. Valon puolesta on ollut mukava aika rempata. Tila on oikeastaan nyt maalattu näissä kuvissa pohjat vasta, mutta en malttanut olla laittamatta nyt jotain, kun on mennyt tovi, kun viimeksi päivitin kuulumisia. Kiirettä on kyllä pitänyt. Tämän kirjoituksen aikaan on enää pari viikkoa, kun ovet menee kiinni vanhassa paikassa. Paljon on vielä kesken, mutta paljon tulee tapahtumaan lähipäivinä. Jännittävää !

 

SAM 6279

 

Tämä kuva kertoo tarinaa tilan pihan puoleisen osan työstämisestä. Tässä se oli vielä hyvin sellainen, kuin se alunperinkin on ollut. Nämä on niitä harvoja seiniä, joita jouduttiin poistamaan. Onneksi. Siinä mielessä ollaan päästy "helpolla". Tässä kohtaa on pakko antaa kiitokset ystävälleni sisustusarkkitehti Päivi Himaselle, kun piti kovin kiinni, ettei tuota ovea laitettaisi kiinni. Itse olin miettinyt aukon sulkemista omien tilojen toivossa, mutta nyt suunnittelin ne uudelleen. Päivi oli enemmänkin mukana nykyisen liikkeemme ulkoasun kanssa silloin. Nyt hän on saanut kuunnella mun ajatuksia, konsultoinut ja ohjaillut suuntiin, joissa ehkä itse olisin lähtenyt haahuilemaan. Nyt olen itse enemmän ollut äänessä, kuin aikaisemmin, mutta hänen roolinsa ja läsnäolonsa on ollut voimmaannuttava :) 

 

 

Jonkin verran remontteja itse toteuttaneena omaksi suosikiksi on noussut maaleista Teknoksen Ekora 7. Se on erittäin himmeä ja kauniin valkoisen sävyinen. Sen maalarinvalkoinen on nyt jo näyttänyt seinissä todella hyvältä ja sopinut puupintojen ja vanhan laatan kanssa hyvin yhteen. Aloitimme ensin virallisella edullisella pohjamaalilla myyjän suosituksesta, mutta tällä on vain niin nautinto maalata sen hyvän peittävyyden vuoksi. Hintaeroa ei synny sitä vertaa, kun itse kuitenkin teemme kaikki maalaustyöt. Olenkin tämän projektin kanssa ottanut linjan, etten säästä tarvikkeista ja välineista, kun sen säästän kuitenkin tekemällä paljon omalla perheen kesken. Pensselin hinnan ollessa 6€ tai 16€ ei kannata välttämättä säästää, kun jälki, puhdistettavuus ja kesto saattavat olla hyvin erilaiset näiden välillä. Kattomaaliksi myyjä suositteli Teknos Pro Katto -maalia, mutta itse en rehellisesti huomannut siinä oikein mitään eroa tai paremmuutta johonkin toiseen. Hinta kylläkin oli kovinkin toisenlainen .. mutmut.. on sit se parempi maali katossa nyt. Lähes kaikki tarvikkeet, mitä itse käytän olen hankkinut Skanssin K-raudasta. Saa mitä vaan, upeat tilat ja hyvä palvelu on mua ainakin kohdannut siellä. On tosin ihan Bygmaxissakin aina saanut hyvää palvelua, mutta siellä tuntuu joskus loppuvan vaihtoehdot kesken. 

Malttakaa vielä muutama ennenkuva, jonka jälkeen tulee vähän valoisampaa ilmettä. Tuossa vielä pari kuvaa maalattavasta katosta. Huh ... Aika iso ero. Visuaaliselle ihmiselle ja ärsykkeille joskus vähän herkälle ihmiselle oli iso juttu, kun tuo valoisuus alkoi valtaamaan tilaa enemmän <3

 

 

Jos muutama kuva myös enemmän tämän hetken tilanteesta. Katoissa näkyy myös vilaukselta sinne tulevat valaisinkiskot. Sähkötyöt kokonaisuudessaan suoritetaan vasta viimeisellä viikolla, joten kuhinaa tulee olemaan tiloissa !

 

 

Mikäköhän tämä on ? Painaa pirusti, joten painoa jotain varten varmasti.

 

 

Kauniit ovet eikö ? Ei kauaa, kun tekin kaikki pääsette kurkkimaan näistä :)

 

 

Pieni remonttiapu saa antaa alkusysäyksen tälle kirjoitukselle. Ja eikö sanota, että lapset ja eläimet myy, niin ehkä tää on hyvä keino laittaa apureiden kuvat ensimmäiseksi :D Eikä tämä hänelle ihan tuskaa ole ollut, kun iskän uudelle työpaikalle aina tulee innolla. Pitää vaan hiukan katsella perään, kun on niin paljon tutkittavaa. Vanhan talon rappukäytävissä ois myös kiva juoksennella !

 

Remontti on tähän asti saatu toteutettua pelkästään talkoovoimin. Suurin kiitos lienee tässä kohtaa jo paikallaan isälleni, joka on jaksanut uurastaa välillä pitkääkin päivää purkaen tilaa alkuteikijöihin. Yllättävän paljon kyllä saa kaksikin ihmistä aikaiseksi, kun oikein lähtee työkalut heilumaan. Itse en vain pysty olemaan omista töistä pois pitkiä jaksoja, joten siksi tämä apu on ollut korvaamatonta ! Viimeiset rippeet saatiin revittyä Kerhon omalla porukalla appiukon avustuksella yksi kesäinen lauantai .. pahoittelut talon asukkaille, jos aiheutui ääniä siinä iltasella. Puhutaan paljon talkoohengen laantumisesta tänäpäivänä. On totta, että avun vastaanottaminen on vaikeaa. Mutta uskoisin talkoiden onnistuvan, jos niihin vain antaa mahdollisuuden. Nyt ei ole uusia varsinaisia talkookestejä tiedossa, mutta tarvinnee vielä joku olla ennen hommien aloitusta. 

 

 

SAM 6226

 Jotenkin kaunis kuva, eikö ? Tää on jostain syystä miellyttänyt mua koko. En ole pinkopahvien ystävä sen enempää, kuin haalean sinisen, mutta joku tässä miellyttää silmää. 

 

 

SAM 6217

 

 

Tilan tyhjennyksen jälkeen alkaa hahmottuu tila ja muodot, joita ei aikasemmin oikeastaan edes nähnyt tavarapaljouden alta. Piti vaan sen kuudennen aistin varassa suunnistaa ja luottaa intuitioon. Näissä takatiloissa näkyvä lattiamateriaali epäilytty kaikkia. Ja tietysti nykylainsäädäntö vaatii muutenkin asbestikartoituksen tekemisen. Maksajana tietysti remontin teettäjä. Se on toimenpide, jota takuulla aiheuttaa kaikilla hermostuneisuutta, kun asbestipurkuna tehtävät työt ovat arvokasta hommaa. Sain suositukset tutkimuksia tekevästä yrityksestä ja haluankin jakaa sen täällä. Kyseessä ei ole blogiyhteistyö, vaan työ sujui erittäin nopeasti ja mallikkaasti, sekä kaverit olivat asianosaavan oloisia. Tulokset tulivat muutamassa päivässä, jota itse arvosta todella paljon. Itseltä vie turhaa energiaa, kun odottelee epätietoisena, että meneekö se iso osa remonttibudjettia sittenkin siihen purkuun. Sitä kun ei allekirjoittanut tietenkään osannut ajatella tässä alkuvaiheessa.. perus.. Turkulainen Contro kävi tekemässä sen meillä ja näytteet otettiin muutamasta kohtaa eikä ollut asbestia. Mukavaa.. hommat jatkuu alkuperäiseen tapaan. 

 

 

 

 

Joku on jo saattanutkin liikkeemme Hiushuone Kerhon instagram -sivuilta huomata, miten seiniä on alkanut kaatumaan. Tila oli onneksi valmiiksi jo aika avointa, mutta muutamassa kohdassa olevat vanhat väliseinät, alkuperäiset, koettiin turhiksi ja tilaa vieviksi. Nyt on taas vähän enemmän ilmatilaa. Liiketila on kait joskus ollut jaettua kahdeksi tilaksi, jonka vuoksi tuo seinäke tuolta katosta tulee. Se sai nyt lähteä. Myös oikalla taustalla näkyvä oviaukko avattiin kiviseiniin asti. Samoiten ahtaanoloinen ja tilaan soveltumaton tuulikaappi purettiin pois. Ero on kyllä huomattava, kuten edempänä olevista kuvista huomaa. 

 

 

 

 

Tila oli kauttaaltaan vuorattu reikälevyllä, joka oli toiminut kiinnitysalustana erilaisille tavaroille, tauluille, lampuille jne. Molempien pihan- ja kadunpuoleisten tilojen katoissa oli telineitä, joihin oli ripustettu kattokruunuja, tuoleja ja jopa pöytiä. Kantavana ajatuksena onkin ollut koko ajan, että tilasta puretaan sinne kuulumattomat elementit ja otetaan vanha ja alkuperäinen esiin. Tähän aletaan sit katsomaan, mitä meidän toimintamme vaatii ja mitä kompromisseja halutaan tehdä .. ja mitä on pakko tehdä, jotta tiloista saadaan toimivat ja viihtyisät. Haasteitakin tietysti on ollut ja puoliylläreitä, joita ei ole osannut ajatella. Vaikka niinkin yksinkertainen, kuin sähköt. Pakkohan näin vanhat sähköt on uusia kauttaaltaan. Tilannetta helpottaa ja tekee taloudellisemmaksi talossa suoritettu lvis-saneeraus, jonka yhteydessä huoneistoihin on asennettu uudet sähköt tilaan asti. Siitä sitten jatketaan tarpeen mukaan, mutta se on jo iso helpotus.

Itseäni eniten mietityttää tilan ikkunat, jotka eivät ihan vastaa tämän päivän vaatimuksia. Missään nimessä en haluaisi niitä uusia tämän päivän trendien mukaan vaan nimen omaan säästää vanhat ja entisöidä ne. Ystäväni Annika tekee tällaista ikkunoiden entisöintiä ja mieluusti käyttäisin häntä tässä projektissa, mutta se ei ole pelkästään minusta kiinni. Katsotaan .. Mutta toisaalta ... tämän päivän trendi taitaa olla, että vanha säästetään ja entisöidään uudestaan. Ikkunat ovatkin mielestäni tämän tilan yksi parhaita puolia, kauniit ja erilaiset. Ikkunapinta-alaa on myös valtavasti, joka tietysti on aina hyvä. Tilan ollessa myös läpitalon valo saa mennä kauniisti edestä taakse ja tästä päädyttiin pitää myös pitää kiinni, kun muutoksia suunnitellaan. 

 

 

 

 

Näissä muutamissa viimeisissä näkyy pihanpuoleisen tilan lattiat, jotka halutaan jättää esiin. Varsinaisesta puulattiasta ei ole kyse, vaan muun lattiamateriaalin pohjaksi tarkoitettu laudoitus, mutta julkitilassa sen rouheus ja "huonokuntoisuus" ei haittaa, eikä itseäni ehkä kotonakaan. Lattian kunnon mukaan jätämme sitä näkyviin, joko sellaisenaan, tai maalattuna. 

 

 

 

 

Viimeisessä kuvassä näkyy hauska ylläri, kun huoneen yhdestä seinästä paljastui ilmeisesti vanha näyteikkunan paikka. Saas kattoo, mitä tälle aukolle keksitään käyttöä :)

Tässä kohtaa voitais vielä hiukan katsoa, miltä kaikki näytti, kun mitään ei ollut vielä viety pois. Itsekin kiinnostuin joistain yksilöistä, mutta lopulta en osannutkaan tehdä päätöstä tavaroiden pitämisestä, joten kaikki annettiin viedä pois. Pari kivaa pientä esinettä sain sieltä säilytettäväksi uuteen paikkaan :)

 

 
 


En oo koskaan nähnyt näin paljon tavaraa. Paitsi ehkä isäni luona, mutta sen jälkeen missään muualla. Tavaramäärän paljous oli jollain tavalla jopa lumoava, aika pysähtynyt ja ilmakin ihan käytönnössä seisahtunut. Se ei tietty ollut kiva ja saattoi aiheuttaa sen lumoavan tunteen. Olikin varmaan ensimmäisiä pyyntöjäni, että tuuletusräppänöitä voitaisiin kaivaa teippien alta esiin. Seuraava pyyntöni oli, että tila olisi mahdollisimman nopeasti tyhjä. Ymmärrettävistä syistä se ei ollut ihan sormia napsauttamalla mahdollista, mutta aina voi räpytellä nätisti. Tässä kohtaa tyhjentyminen meni ihan viimeisiin päiviin, mikä sitten ei toisaalta haitannut menoa. Yksikin päivä enemmän on aina enemmän tällaisissa isoissa projekteissa. 

 

 


Tämä on kuulemma Turun ainoa antiikkiliike, viimeisimpiä, tai ainakin niitä harvoja. Eli ei osto- ja myyntiliike, kuin tällaiset vanhan tavaran myymälät yleensä. Mulla nyt vielä vähän kestää ymmärtää näiden ero, mutta luullakseni antiikki olisi arvokkaampaa. Tiedä häntä .. Kiinnostuin itse yhdestä valaisimesta. Valaisimet ovat aina muutenkin kiinnostaneet mua, valo yleensä, sen vaikutus ympäristöön ja ihmisiin. Sillä voidaan korostaa asioita, piilottaa huonoja juttuja korostamalla parempia, yllättää ja dramatisoida. Valon sävyt eritoten ovat mun mielen päällä, niinkuin monet tutut tietävät. Väärän värinen valaistus, tai oikeanlainen sellainen voi olla avain onneen, tai täydelliseen epäonnistumiseen sisustuksessa... Ainakin mun kohdalla. Muttamutta.. Se valaisin, jota lähdin kyselemään paljastui 5000€ valaisimeksi. Valon vaikutus mun fiiliksiin jäi siinä kohtaa taka-alalle, kun unohdin esineen hyvinkin pian.

 

 

 

 

Nämä lattiat saa mut aina vaan tuntemaan jotain. Hyvällä tämä laattalattia siis.. Ovat Turun kaakelin paljonkin silloin käytettyjä laattoja, joita näkee tämän aikakauden taloissa. Sitä on käytetty rappukäytävissä ja liikehuoneistoissa. Ehkä pieni löyhä historiikki talostakin olisi paikallaan. Katsotaa, jos jossain kohtaa tulee syväluotaavampikin, mutta nyt näin kiteytetysti. 

 

As oy Turun Pontela on rakennettu muutamasa osassa. Liikkeemme sijaitsee ns. vanhassa Pontelassa, joka on rakennettu vuonna 1909 .. Uudenpi osa Rauhankadun ja Humalistonkadun kulmassa rakennettiin 20-luvulla syrjäyttäen tieltään silloisen puisen Pontelan. Sota-aikana taloyhtiö säästyi vaurioilta. Itse antiikkiliike on myös ollut jo pitkään, mutta siitäkin saatan kertoa myöhemmin lisää. Kaikki tämän tuntuvat kuitenkin tietävän ikään katsomatta. Ohikulkijoista suurin osa pysähtyy, tai ainakin hidastaa katsoakseen mitä täällä tällä hetkellä tapahtuu. Tietynlainen maamerkki tämä monelle ohikulkijalle on..

 

 

 

 

Varmaan monellekin tulee jotain tunteita, kun näitä kuvia katselee. Itellekin tuli ja tulee aina kun olen tuolla. Ehkä siksi ollaan nyt tässä. Mun mielestä kaikessa pitää olla ja kaikesta pitäisi tulla joku tunne. Valitaanhan ne elämän isoimmat asiat useasti tunnepohjalta, tai ehkä aina. Toisilla ne tunteet tietty tulee voimakkaampina ja erilaisista asioista. Mulle visuaalisuus, arkkitehtuuri, erilaiset pinnat, muodot, muotoilu, tavallisuudesta poikkeava, ei päälleliimattu, herättää tunteita, joita on kiva ruokkia. Toivottavasti herättää muissakin ja onnistutaan saamaan ihmiset viihtymään täällä, niin töissä, kuin asiakkaatkin nauttimassa palveluista. Toivottavasti tämä saa luovat ihmiset luovemmiksi ja asiakkaat nauttimaan ja rauhoittumaan arjen keskellä .. ja ehkä insporoitumaan itsekin.

 
...juttu jatkuu kuvien jälkeen

 

 Eikä tämä tietty ihan ilman ihmisiä ja ammattilaisia ympärillä tule onnistumaan .. Kerrotaan niistä sitten tulevissa jutuissa. 

Monelle tämä on varmasti yhtä sekamelskaa ja lohdutonta näkyä, itsellekin ajoittain ja isoissakin ryppäissä. Mutmut, mä olen jo alkanut saamaan hyviä juttuja mieleen ... Miten tästä tehtäisiin kiva ja toimiva liike teille ja meille ? :)

Lisää artikkeleita...

INSTAGRAM @ville.orell